Pallo hukassa. Hukka kateissa.

Muuttoilmoitus - Flyttemelding

2006-03-16T16:37:00.000+01:00

Viimeistä pisaraa viedään

2006-03-12T12:16:00.000+01:00

Ihan hetken päästä menee hermot tämän blogger-systeemin kanssa. Olen melkein jo tehnyt muuttoilmoituksen tuonne Vuodatuksen puolelle. Mutta muuttokuormaa en oo saanu pakattua.

Näin pitkän ERITTÄIN luovan tauon jälkeen kun taas tekee mieli näpytellä, niin ei kekkele se kyllä menettele että tämä bloggeri alkaa lakkoilla. Hiki hatussa latasin ja odotin ja re-käynnistin, ja lopulta siinä sitten oli kuin olikin sekä kuvia että tekstiä, ja sitten kun aloin publiseerata niin eikös tämä virnuvärkki ilmoita että tiedosto on tyhjä. Alkaa muistuttaa huonoja Micro$oft-vitsejä.

No niin! Olen ollut puoltoista viikkoo flunssassa ja reporankana milloin milläkin alustalla ja ihan täysin voimia vailla. Nyt alkaa näyttää paremmalta! En tappele vain näitten teknologisten ihmesaavutusten kanssa, vaan eilen sai aikaiseksi ihan oikean kotiriidan, josta vahvempi sukupuoli ei ole toipunut vieläkään. Jeh! Oikein tuntuu kuinka veret ja kofeiini kohisee korvissa.

Zdravstvuj!

2006-03-12T01:04:00.000+01:00

Uutinen numero 1: Netti toimii.
Uutinen numero 2: Käytiin männä viikonloppuna Venäjällä. :)

Kyllä sitä tuon savun keskeltä pois lähdettyään sai sanoa että Home sweet home ynnä muuta... Hyvä ettei tämän kauemmas tarvitse lähteä osatakseen edes jonkin aikaa olla tyytyväinen omassa kodissaan.

Minulle tämä oli ihka ensimmäinen reissu Venäjälle, BW on tottuneempi. - Osoitat vaan sormella mitä haluat, hän neuvoi minun sönköttäessäni onnettomana jotain norjan ja englannin ja savon sekamössöä. Pääsin vihdoin todeksi toteamaan käytännön, jossa joutuu jonottamaan kolmeen kertaan ostaakseen yhden leivän.

Mutta teekupposen, sen minä tilasin venäjäksi! Hyvä minä! Ja sain jotain tavallista Liptonin pussilitkua. Pitää laajentaa tätä venäjän oppimäärää ennen seuraavaa kertaa.

Upeeta mahtavaa uutta vuotta!

2006-01-05T15:24:00.000+01:00

Hiljaista on ollut täällä päin, tiedetään... Se tämä talon omistajaksi valmistautuminen vaatii niin paljon aikaa ja voimia. =)

Here, there and everywhere

2005-11-18T22:48:00.000+01:00

By Paul McCartney

Here
making each day of the year
Changing my life with a wave of his hand
Nobody can deny that there's something there

There
running my hands through his hair
Both of us thinking how good it can be
Someone is speaking
but he doesn't know she's there

I want him everywhere
and if he's beside me
I know I need never care
But to love him is to need him everywhere

Knowing that love is to share
Each one believing that love never dies
Watching his eyes
and hoping I'm always there

To be there and everywhere
Here, there and everywhere

Voi kaamos...

2005-11-14T17:13:00.001+01:00

...eihän se ole alkanutkaan vielä oikeasti... tuntuu vain siltä. Tänään näkyi jopa Aurinko.

Vapaapäivää vietän enkä jaksa tämän enempää kirjoittaa... Plääh. Kai se on niin että maanantai on maanantai, viettipä sen miten tahansa.

Hyvää viikonloppua - muista kääntää kello!

2005-10-29T17:02:00.000+02:00

Vai niin, NIGHTWISH...

2005-10-29T16:15:00.000+02:00

Nightwishin musiikki on minulle semmoista joulunalusmusiikkia... Siinä on villiä ikävää, vähän niin kuin pimeässä, liukkaassa tiessä, joka toisaalta vie sinut pois rakkaasi luota, mutta jota et toisaalta voi vastustaa...

Vuosi sitten haaveilin lähteväni heidän konserttiinsa Tapaninpäivänä, siskokin jo lupautui mukaan, mutta konserttikiertueen listassa luki punaisella Loppuunmyyty ennen kuin ehdin edes harkita konserttilipun ostamisen suunnittelun aloittamista.

Nyt kun puolella silmällä seuraan solistin erottamista seurannutta kohua, olen mennyt syvälle itseeni, ja myönnän joskus miettineeni, miltä esim. Sleeping Sun kuulostaisi jonkun toisen laulamana... Once on minusta erinomainen levy, enkä sitä kuunnellessani enää sortunut moiseen syntiin.

Jatko(j)a odotellen.

Nastaa

2005-10-20T15:50:00.002+02:00

Niin se vaan kuulkaas tuli ensilumi tänäkin vuonna.

Arvon kanssa-autoilija ei tosin olisi moista uskonut. Ei, vaikka kyllähän tätä eilen jo harjoiteltiin. Valkoista hyyhmää tienpinnassa ja miinusta mittarissa. Sääennustuksessakaan ei olisi pitänyt olla väärintulkinnan mahdollisuutta. Mutta hän kai pitää tuommoisia ennustuksia humpuukina. Vähän niin kuin naistenlehtien horoskoopeja.

Mutta nyt tiedän, kauanko työmatka kestää kun 80-rajoitusalueet ajellaan kolmea- ja neljääkymppiä kesärengaspellen perässä. Se kestää sen verran, että bossin hyvissähuomenissa kuuluu se "ai-sinäkin-siis-OLET-täällä" -vivahde. :)

*******************

Jonkin ajan päästä saamme viisumin Venäjälle. Minun on kai silloin hankittava auton takaikkunaan semmoinen harava-tarra - tai oikeastaan se muistuttaa selälleen kellahtanutta näkötesti-E:tä. Se on takana-ajavalle ryssälle merkkinä siitä että mulla on nastat, minä hidastan nopeammin kuin sinä, mee äkkiä ohi ennen kuin ehdin jarruttaa.

Hyvä kuski ei tarvitse nastoja. Tämä ei ole venäläinen sananlasku vaan leikkipaikkani Suomi24-keskustelupalstan viisaus. Hyvä kuski on niin hyvä ennakoimaan, että nastojen paremmalla pidolla jääkelissä ei ole merkitystä. Ymmärtääkseni näillä kuskeilla ei ole myöskään tarvetta turvavöille ym. huonojen kuskien vakiovarusteille. Mahtavatko he tarvita jarrujakaan? Eikös hyvä ennakoija löysää kaasun ajoissa ennen kuin hirvi tai päiväkotitenava ryykäisee tielle.

Oi synninmaa

2005-10-19T21:39:00.000+02:00

Grenselandet-museolla järjestettiin hyväntekeväisyyskonsertti, osana Drömmefanger-kampanjaa jolla kerätään rahaa väkivallan uhreiksi joutuneille köyhien maiden naisille.

Minun uusi, terveempi elämäni (olen ostanut puolen vuoden kortin aerobiciin) sai siis nyt väistyä tärkeämpien asioiden tieltä. Peruin step-kuntotunnin antaakseni rahaa hyvälle asialle (ja syödäkseni vohveleita). Huomenna aion oikeasti mennä treeneihin.

Pääasia eli musiikki oli repertuaariltaan suoraan meikäläisen toivelistalta. Edvard Griegiä, Rolf Lovlandia, Beatlesia, Mari Boinea. Rytmisiä makupaloja ja tietysti norjalaista ja ruotsalaista kansanlaulukulttuuria Crescendo-kuoron esittämänä. Ja Inarinjärvi.

Muistan kun ensimmäistä kertaa kuulin norjalaisten laulavan (selvinpäin) suomeksi. Suomiseurojen liiton kokouksessa Alattiossa sikäläinen mieskuoro esitti Finlandia-hymnin. Illallisviinien jälkeen sitä vähemmästäkin suomalaisen silmänurkka kostuu. Kuoron laulussa oli tunnetta ja taitoa. Viimeisen säkeistön lopussa pidätimme kai jo hengitystä laulun hidastuessa loppuhuipennukseen.

On aamus alkanut, syyy-nninmaa.

Illallisviinien jälkeen vähemmästäkin pokka pettää.

Inarinjärvi on edelleen mystisen syvä Inarinjärvi, Crescendo ei leiponut siitä mitään uutta.

Alussa oli suo

2005-10-17T16:01:00.000+02:00

ja kuokka, jolla tuo suo pitäisi saada semmoiseen vireeseen, että sinne myöhemmin olisi helppo istuttaa uutta, ja Jussi, joka katseli suota ja tuumasi valmiiksi hikisenä että voi voi.

Toisin sanoen; eilen krapulapäivää (eihän mulla oikeasti semmoisia ole) viettäessä avasin aapisen nimeltään HTML & XHTML. Kiertelen vielä HTML-suota turvallisesti kuivalla maalla pysytellen. Ehkä teen pari helppoa kuokkaharjoitusta tänään. Olen jo sivulla 27, ja siellä pyydetään kirjoittamaan eka tekstinpätkä (oikaisen kyllä sen verran että kopioin-liimaan siihen vaikkapa tämän lörpötyksen). Oikeasti kotisivuja aletaan suunnitella sivulla 187. Se on sitten joskus ensi vuonna. Sillä nyt ei ole mitään väliä; TIEDÄN kyllä että koko hooteeämäl alkaa mennä muodista pois ja muuttua tavan tallaajalle merkityksettömäksi. Olen siis taas kerran ihan pikkuisen myöhässä. So what. Historijoitsijat ja arkeologit tutkivat vieläkin vanhempia asioita.

Koskelan Jussilla oli leipä pitkälti tuon suonkuokkimisen takana; meikäläisen paras motiivi kotisivujen tekemisen suunnittelulle taitaa olla mahdollisuus luistaa vielä tänäänkin lattianpesusta ja pölyjenpyyhkimisestä. :)

Minusta tuo kirja on muuten erittäin sympaattinen. Ekalla kahdella sivulla, vaikeannäköisen otsikon alla, luki muun muassa näin:

Aivan aluksi sinun täytyy tehdä seuraavat asiat:
1. Hanki tietokone. <-- Jipii! Rasti tuohon! Olen älynnyt tehdä tuon ETUKÄTEEN!
2. Hanki Internet-yhteys. <-- Ei voi olla totta! Enhän minä näemmä ihan amatööri olekaan! 3. Hanki Internet-selainohjelma. <-- Mulla on niitä KOLME! Saako siitä plussaa?!

Tulkoon kaamos

2005-10-06T16:14:00.001+02:00

Syysloma on vietetty, ja Suomessa tankattu pimeitä iltoja varten.

Jonski-pojan (siitä juttua myöhemmin) "perintönä" Chesko sai ruokakomeron ja varaston täyteen lihapurkkeja ja kuivamuonaa.
Kauan kaivattu, viime pääsiäisenä äidin luo unohdettu villasukkapussi löysi vihdoin tiensä takaisin kotiin.
B.W. saa ilahduttaa minua iltaisin soittamalla sähkökitaraa, joka on ollut meidän suvussa vuosikaudet, mutta joka nyt löysi soittotaitoisen henkilön.

Sisko, joka on hyvä kierrättämään kaikkea, lahjoitti kirjojaan kuntoutuslaitokseen; minä pihistin pinkan päältä Kaari Utrion esikoisteoksen ja odottelen sateisia iltoja.
Isän avopuoliso, myöskin hyvä kierrättämään, löytää joskus vaatekaapistaan helmiä, jotka joutavat minulle: nyt minulla on pitkä neuletakki, johon kääriytyä työpaikalla kun palelee.

Ostin kalanmaksaöljyä, b-vitamiinia, c-vitamiinia ja helokkiöljykapseleita. Minusta tulee Terve, Onnellinen, Tasapainoinen henkilö. =o) En ikinä kiukkuile kenellekään, en edes koiralle, enkä varsinkaan Tiettyyn Aikaan kuusta.

Paltamon Alkosta hain varmuuden vuoksi punaviiniä ja konjakkia. Jos kaikesta huolimatta räjähdän, voin edes sanoa, etten ollut ihan selvinpäin.

Kun pistää silmät kiinni ja sopivan levyn soimaan, voi kuvitella loikoilevansa etelässä palmujen alla.

Täällä Pohjantähden alla on siis kaikki hyvin.

Viikonloppuna nukuttiin pitkään

2005-09-25T19:11:00.000+02:00

ja otettiin kuvia koirasta.

Kameran takana: "Kulta"

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Korpfjell, russegrensa

Elvenes

Hyvää perjantaita!

2005-09-23T15:37:00.000+02:00

Ikään, siviilisäätyyn ja perjantainviettotapaan katsomatta: oikein hyvää arkiviikon päättäjäisiltaa kaikille!

Jalkapohjat ovat valmiit hierottaviksi. Peukalot valmiit ottamaan suloisesti sukkahieltä tuoksuvan haasteen vastaan.

Käpälöihän tänne päin, kulta.

Peace of mind

2005-09-21T15:36:00.000+02:00

Silloin tällöin saan virkistäviä ei-odotettuja mutta silti-erittäin-toivottuja viestejä sähköpostiin. Tällä kertaa eräs vieras - nyt jo meilin verran tutumpi - lähetti kiitoksia joistain kuvistani ja totesi, että vaikuttaa siltä että olen löytänyt sen rauhan mitä ihmiset etsivät...

Jos semmoinen asia on olemassa kuin Sisäinen Rauha, niin en ole yllättynyt, jos löydän sen nimenomaan täältä. On monia ulkoisia tekijöitä, jotka yrittävät sen löytymistä estää, mutta täällä pääsen tarvittaessa niitä pakoon. En kokonaan, mutta hetkellisesti, kootakseni itseni.

Tällä hetkellä en ole uneton, hermostunut pessimisti. Lempivuodenaikani on läsnä, rakkaus on olemassa, tulevaisuus ei ala ensi kesänä vaan jo minuutin kuluttua. Mutta nyt ei pidä murehtia tulevaisuutta. Minuutti kerrallaan.

Nartut sulassa sovussa.

2005-09-19T19:27:00.000+02:00

Olimme siis mökillä viikonloppuna. Elegantti isomusta ja erittäin blondi pikkuvalkea saivat jälleen uuden mahdollisuuden harjoittaa yhteiseloa. Ja kas! Ei ollutkaan "mustaa valkoisella" tällä kertaa, ei verilöylyä eikä muutakaan mustasukkaisuusdraamaa. Pienempi ja valkoisempi valtasi totta kai suurimman nukkumapaikan ja vaati suurimman ruoka-annoksen, mutta muuten ilmassa leijui syvä yksimielisyys ja vieno kuorsaus (ja mitä muuta mökin ilmassa nyt yleensä leijuu, köhöm).

Ensimmäinen mökkireissu näitten kahden maailman pilalle hemmotteleman koiran kanssa ei antanut juurikaan toivoa tulevaisuuden varalle. Ne pärjäsivät kyllä kahdestaan, mutta heti yhdenkin kaksijalkaisen astuttua sisälle alkoi varsin riemukas mustavalkoinen show "I want it all, I want it now". Kun se ei oikein tuntunut tehoavan, seuraavan päivän jakson tunnusmelodia oli "Live and let die". Henki säilyi meillä kaikilla, mutta tuloksena oli kuitenkin muutama haava ja ei-ihan-vähän koirankarvoja.

Toisella kerralla nämä narttuhirviöt sietivät jo toisiaan, niin kauan kuin kumpikaan heistä ei saanut meiltä huomiota. Erehdyimme luulemaan, että heille voi myös tarjota ruokaa molempien ollessa sisätiloissa. Ehei! Juttu on niin että allekirjoittaneen emännän pieni valkoinen sohvaperuna ei todellakaan ole mikään vahtikoira. Se EI vahdi taloa, ei autoa, eikä satunnaisia kulkijoita joihin myös emäntänsä lasketaan. Mutta RUOKA! Chesko menee läpi harmaiden kivien ja palavien raunioiden saadakseen ruokansa - ja toisten.

Mutta mitäs sanonta mainitsikaan siitä kuuluisasta Kolmannesta Kerrasta. Kun eilen lähdimme mökiltä takaisin sivistyksen pariin, ei kummaltakaan päässyt huokaisua: Ei koskaan enää. Kyllä vaan naaraatkin oppivat elämään sovussa.

....
Niin.
Siis kyse on nyt niistä nelijalkaisista.

Kolmannesta pilallehemmotellusta nartusta en aio haastella tämän enempää. Luultavasti isännällä on tarpeeksi raskas viikonloppu takana.... ;o)

Tänd våra ljus, det är nära till natten

2005-09-19T06:21:00.000+02:00

Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mig en smula, för nu är jag ganska trött,
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut, att mörkret är så stort,
går och tänker på allt det där man borde.
Det finns så mycket saker jag skulle sagt och gjort
och det är så väldigt lite jag gjorde.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut

Höstvisa - Tove Jansson

Netti toimii

2005-09-13T16:37:00.000+02:00

Netti toimii.
102 tunnin odotuksen jälkeen (paitsi kävin minä vähän töissä ja nukuinkin pari tuntia välillä): Se toimii taas! Skål!

Pienellä kirjoitettua

2005-09-02T10:54:00.000+02:00

Yksin. Kuumeessa. Perjantaina.

No kuitenkin parantumaan päin joten todennäköisesti koko viikonloppu ei ole pilalla. Ulkona alkaa olla syksyn värejä. SYKSY. RUSKA. Ihanaa. Aina siinä kesäloman loppumisessa on yksi hyvä puoli.

Parempi puolisko (itse asiassa en oikein vielä tiedä miksi oikeasti häntä kutsuisin) lähti työkeikalle vuonon taakse ja varmaan pysyykin siellä, tiedä sitten, menenkö huomenna perässä... Nyt tekisi mieli katsoa tv:stä jotain kehittävää elokuvaa, esim. Leijonakuningasta. Kehtaako sitä nyt sitten tämänikäinen mennä itselleen vuokraamaan, no ei kai se grillin kassahuitukka toisaalta tiedä, ettei minulla ole lapsia... Viime lauantaina, kun myöskin olin yksin kotona, katsoin leffan The Diary of Ellen Rimbauer. En menettänyt sen takia yöuniani kuten etukäteen pelkäsin, päinvastoin, nukuin varmaan puoli tuntia filmin aikana... Olin kyllä sen jälkeen entistä masentuneempi ja yksinäisempi ja maailma oli hyvin hyvin pimeä. No, siitä voinee ainoastaan päätellä että kesä on ohi.

Viimeksi kuumeessa ollessani stereoissa soi Joan Baez, pitänee pysyä perinteissä ja kaivella levyhyllyä. Hätsih. Niisk. Skål! (vadelmamehua)

There is no house in New Orleans

2005-09-01T09:51:00.000+02:00

...isältä sain illalla tekstiviestin... tuumasi että Animalsien olisi aika sanoittaa eräs biisi uudelleen... (tuon avaamiseen tarvittiin näköjään RealPlayer tai jokin sen tapainen)

Kun muutin kesällä Vesisaaresta Kirkkoniemeen, ensimmäisessä asunnossamme tehtiin kattoremonttia pohjoisnorjalaisittain. Hyvin hartaasti ja turhia kiirehtimättä. Me asuimme yläkerrassa, ja kun elokuun alun sateet tulivat vuokraisännälle yhtä suurena yllätyksenä kuin marraskuun liukkaat helsinkiläisille, makuuhuone alkoi lainehtia. Sänkyvaatteet, koko vaatekaapin sisältö, reppuun pakatut sanakirjat ja oppikirjat olivat litimärkiä. Sekin jo tuntui tarpeeksi kurjalta. No, todellisuudessa kuitenkin me vain istumme sohvalla kultalusikka suussa ja seuraamme Elämää teeveen ja veegeen välityksellä... Sanoimme olevamme märkiä, onnettomia ja kodittomia. Toiset ovat sitä oikeasti. SIELLÄ.

Nyt turvallisesti kellariasunnosta käsin etsimme Taloa, niitä neljää seinää joiden sisällä voisimme kuvitella lusivamme koko loppuelämän... Ehkä tuo valkoinen talo Jakobsnesissä? Ehkä siitä tulee meidän Ikioma?!

Retkellä Pyökkivuonon majakalta tunturiin

2005-08-28T17:16:00.000+02:00

Var på tur med Turlaget. Først tok vi båt til Bøkfjord fyr og så gikk vi 6 herlige timer i flott natur.
Olin mukana retkeilyjärjestön syysretkellä. Ensin veneellä Bøkfjordin ("Pyökkivuonon") majakalle, sitten 6 tuntia kävellen upeissa maisemissa.

Ned langs Norskedalen. Alas Norskedalen-laaksoa.

Ingen var hjemme i Bøkfjord fyr akkurat nu, men det bruker å være bemannet. Foreløpig. Snart er det slutt. Majakalla ei ollut juuri tänään ketään kotona, mutta se on kuitenkin toistaiseksi toiminnassa. Ei tosin enää kauan.
Rolling Stone gathers no moss.

Pauseutsikt. Etter matpausen ved Holmengrå. Taukomaisema. Holmengrålla pidetyn ruokatauon jälkeen.

Turgudene var på vår side. Retkien jumalatar oli meille suotuisa:

TALLET STEMMER: Det var lov å ta 21 personer på denne gummibåten. Vi var akkurat 21 stykker (+ én hund). Så han slapp å kjøre to ganger. Kumiveneeseen oli lupa ottaa 21 ihmistä. Meitä oli täsmälleen 21 (+ yksi koira). Ei tarvinnut ajaa montaa reissua.

KONGEBØLGER: Sjøen var snill med oss i dag. Ingen ble sjøsyk. De største bølgene kom etter at "Kong Harald" hadde passert oss på vei til Kirkenes. Meri oli meille lempeä, kukaan ei näyttänyt merisairaalta. "Kong Harald" järjesti parit kivat aallot matkallaan Kirkkoniemeä kohti.

LET IT RAIN: Regnet kom først når vi satt i bilene på vei tilbake til byen. Sade alkoi vasta kun istuimme autoissamme matkalla takaisin kaupunkiin.

You got me.

2005-08-26T19:42:00.000+02:00

Suuri ja mahtava Venäjän maa

2005-08-25T20:13:00.000+02:00

Tästä on lyhempi matka Venäjän rajalle kuin minun työpaikalle. En ole ikinä käynyt Venäjällä ja koko valtio on jäänyt jotenkin hyvin kaukaiseksi minulle. Nyt lienee aika tunnustaa se naapuriksi? Skafferhullet-niminen rajapaikka on vajaan kilometrin päässä talostamme. Rajanylityspaikkaa siinä ei enää ole, vain pari suurta rautaista porttia. Kivenheiton päässä raja-aidasta näkyy Boris Gleb, pieni kylänen Venäjän puolella. (Boris ja Gleb eivät ole venäläinen vastine suomalaisvitsien Pekalle ja Toivoselle, vaan he ovat kaksi ortodoksisen kirkon pyhimystä.) Ennen vuoden 1944 luovutuksia kylä kuului Suomelle joten sillä on luonnollisesti myös suomenkielinen nimi: Kolttaköngäs. Meille "läheisempi" Kolttaköngäs (vaikkakaan ei maantieteellisesti) on Neidenin Skoltefoss. Rakkaalla nimellä on monta lasta.

10. heinäkuuta, juuri hiostavalta Suomen-lomalta palattuamme, elohopea nousi Kirkkoniemessäkin yli 29 asteen. Ja kuten tyypillistä, Venäjän puolella alkoi kanervikko roihuta. Boris Gleb näkyy joen takana oikealla.

Det er kortere vei til russegrensen fra huset vårt, enn til jobben min. Skafferhullet er bare en snau kilometer unna. Siden æ aldri har vært i Russland, har æ hatt et nokså fjernt forhold til landet. Kanskje æ nu endelig må erklære Russland som min nabo? Man kan ikke mer gå over grensa i Skafferhullet, som den gangen områdene bak grensa tilhørte Finland. Bare en steinkast unna grenselinjen ser man en liten russisk landsby Boris Gleb. (Boris og Gleb er forresten ikke russiske Pekka og Toivonen, de er to ortodokse helter.) På finsk kaller man stedet for "Kolttaköngäs". Det betyr skoltefossen, og samme navn har faktisk også Skoltefossen i Neiden. Kjært navn har mange barn.

Helt på bærtur

2005-08-25T19:37:00.000+02:00

...for første gang i høst.

Husvertinne (som er russisk, og man kan med god grunn være takknemlig for det, har æ oppdaga) kom med ferske jordbær som vokser ved siden av hvor æ bruker å parkere bilen. Nu er dem spist opp. Ja, dem var mange. JA, æ er grådig. Når æ kommer i gang, klarer æ ikke å stoppe. So?

Så var vi på en liten blåbær- og sopptur i skogen. Man må nyte finværet så lenge det varer. I morgen blir det mer bær. Da skal vi ut med hele skolen.

Og da er det ikke mange dager til min "single-uke" er over. Hehe. Senere blir det vel bare artig når han skal reise på kurs og lignende og æ får hele uka bare til meg selv. Men så langt har ikke forholdet kommet enda. Æ savner ham.

Øretoppen

2005-08-24T19:57:00.000+02:00

Korvahuippu. =)

Kauempaa katsoen Øretoppen näyttää kahdelta korvalta, jotka pilkistävät esiin ympäröiviä tuntureita korkeampina. Korkeampi näistä korvista ulottuu 465 metrin korkeuteen, ja Øretoppen on yksi Etelä-Varangin korkeimmista tuntureista.

Kirkkaalla säällä näköalassa ei ole moittimista. Pohjoisessa häämöttävät Vesisaari ja Kiberg, siitä itään näkee Grense Jakobselvin ja Kalastajasaarennon suuntaan, etelässä Kirkkoniemi, Pasvik ja Nikel, ja Pykeija ja Varanginvuoro lännessä... Ei epäilystäkään etteikö kannattaisi kivuta. Kesäkuun puolivälissä oli vielä paikka paikoin miettiminen, missä pääsisi suht koht kuivana purojen yli. Kalastus-, syömis- ja valokuvaustaukoinemme onnistuimme helposti käyttämään reissuun varmaan 7 tuntia... Jos olisi ollut teltta ja evästä, ja jos työnantaja olisi niin ymmärtäväinen kuin oikeastaan kuuluisi olla, niin sitten olisi mennyt viikko...

Grense Jakobselv (Vuoremi)

2005-08-24T19:09:00.000+02:00

Grense Jakobselv on rankattu Norjan toiseksi kauneimmaksi rannaksi. Ei mikään huono saavutus kun ottaa huomioon että vuonomaalla tuota rantaviivaa riittää...

Kirkkoniemestä matkaa on 60 kilometriä. Tämän idemmäksi ei viisumitta pääsekään. Ennen hiekkarantoja ajetaan hetki rajajoen vieressä, Venäjä on heti joen toisella puolella. Jokea kehutaan hyväksi lohiapajaksi. Kalastusluvan voi saada vain Norjassa pysyvästi asuva.

Rakkaani on paras "turistiopas" mitä ajatella saattaa ja esitteli mm. tämän helmen minulle heti seurustelumme alkuvaiheissa... Etukäteen ihmettelin, miksi ihmeessä meidän pitää siellä lähteä käymään, jälkeenpäin voi vain ihmetellä, miten ihmeessä olen voinut asua Ruijassa vuosikaudet tutustumatta Grense Jakobselviin. Saameksi paikan nimi on Vuorján. Suomenkielistä nimeä piti vähän hakea, mutta mitäpä Suuri Mahtava Internet ei tietäisi. Grense Jakobselv on meidän kielellämme Vuoremi.

Grense Jakobselv er blitt kåret til "Norges nest fineste strand". Dit ønsket han ta meg med en gang vi hadde blitt kjent. Han er den beste guiden som fins. I etterkant lurte æ lenge på hva æ egentlig hadde styrt med alle disse årene æ har bodd i Finnmark, og IKKE BESØKT Grense Jakobselv. På samisk Vuorján. Etter litt leting fant æ også det finske navnet: Vuoremi.

Tämmöinen kappeli on pitkään ollut minun enemmän tai
vähemmän salainen haaveeni... Istuapa siellä syysiltana
myrskyn ujellusta kuunnellen ja urkuja soittaen... Uhuuu!
Tämä kappeli nousi pystyyn vuonna 1869, ja 1873 kuningas
Oskar II risti sen vierailullaan Kong Oskar II:n kappeliksi.

Kong Oskar II's kapell ble bygd o 1869, og fikk navnet sitt i 1873
ved kongens besøk. En slik liten kirke har bestandig vært min lille
hemmelige drøm... Med mørk høstnatt, stearinlys og orgelmusikk...

Min debut

2005-08-22T20:44:00.000+02:00

Nu skal æ også bli en blogger. For første gang i mitt liv. Eller æ har jo skrevet litt på msn-space før, den som følger med messenger...

Udyret på bildet under heter Chesko. Ho er svensk hvit elghund som har trofast fulgt sin håpløse matmor i fire og et halvt år... Den ble født i Karasjok i februar 2001, havnet deretter til Kåfjord i Nord-Troms og tilbrakte sin barndom der blandt hester og sauer. Så måtte matmora komme seg tilbake til sivilisasjon og i tre år levde Chesko sitt liv som "city-hund" i Vadsø sentrum. Det å komme til Elvenes til slutt var som å komme tilbake hjem. Som nærmeste naboer har vi geiter, kalkuner, høner, haner, katter og hunder (og grensestasjon).

Bloggia ikä kaikki

2005-08-22T20:29:00.001+02:00

Chesko Øretoppenin huipulla.

Chesko på Øretoppen.

Minä aloittelen tässä elämäni ensimmäistä blogia. Tai onhan minulla tuo "mesen kylkiäinen", harjoituskappale, msn-space.

Eläin tuossa kuvassa on nimeltään Chesko, valkoinen ruotsinhirvikoira joka on uskollisesti seurannut toivotonta emäntäänsä neljä ja puoli vuotta... Se syntyi Karasjoella helmikuussa 2001 ja lähti pahaa-aavistamattomana muuttokuorman mukaan Kaivuonoon Tromssan lääniin, missä se vietti lapsuutensa hevosten kanssa leikkien ja herkkäsieluisia lampaanhoitajia pelotellen. Sitten siitä tuli kolmeksi vuodeksi "kaupunkilaiskoira" kun emännän piti päästä Vesisaareen vähän tuulettamaan, mutta nyt se on taas päässyt ikään kuin "takaisin kotiin", melkein maaseudulle, Elvenesiin vuohien, kanojen, kalkkunoiden, kukkojen, kissojen ja koirien naapuriksi (ja Venäjän rajavartioston).